elokuu

Asioita, jotka tuottavat oudon olon:

kulmakarvattomat ihmiset

maitohorsmat

nokkoset

liian suuret kengät

vanhemmanpuoleiset naishenkilöt, joilla on nyrpeä ilme

(näytänköhän joskus tuolta?)

karanneet koirat

lastenohjelmat

toimivat mustekynät

siivousvälineet

vanhemmanpuoleiset naishenkilöt, joiden sukupuolesta ei voi olla varma

(näytänköhän joskus tuolta?)

kaukaiset sukulaiset

varikset

valokuvat 

raa'at keltaiset pihlajanmarjat

kuivat sormenpäät

purettavat talot

sunnuntai-illat, kaikki on aivan yhtä aurinkoista ja kuumaa kuin muutenkin
mutta liike ja ilo puuttuu, raukeaa
ikkunat ammottaa tyhjyyttään ja muualla männyt on niin hiljaa hiljaa hiljaa
tänä sunnuntaina valmistin pikkuveljelleni kalapuikkoja, se söi ne sormin
en viitsinyt huomauttaa

kun lähdin asemalta, näin moottoripyöräilijän pysähtyneen kylän olennaisimpaan risteykseen
lisäksi täällä velloo loppukesä

istun lattialla ja sisään sataa vetttä ääni on vällillä kumallinen
Kuinka tavanomaista onkaan syödä samalla ruisleipää kalsareissa ja tajuta, etten ehkä ehdi mihinkään. Kesä ja paljain jaloin juokseminen liittyvät niin vahvasti yhteen, siitä kuuleekin kaikkialla. En ole astunut paljain jaloin koirankakkaan, mutta festareilla taisin tallata banaanin.

minun auringossa oli tässä yhtenä päivänä joitain paskanruskeita pilkkuja
lompakko katosi, pyörä varastettiin, silmäni turposi
kaikki samaan aikaan
mutta olin vaan onnellinen en siksi, vaan siksi niin

vähän lisää kuvia Sodankylän yöaurinko festareilta

Nyt olen kotona. Täällä pienessä kylässä tapaa tuttuja ja tutuntuttuja alinomaa ja kaikkien kanssa pitäisi jotenkin kanssakäydä. Söin hempeän väristä kalaa. Ja pikkuveli kertoi nähneensä kotkan.

 kehdossa
ketokukkia
kiehdot                                                            minua

 Lauantaiaamuna tunsin kovinkin haikeutta, juhlat ja kaverin pakatut tavarat muistuttivat, kuinka kaikki muuttuu alituiseen. Jotain uuttakin on tulossa, eteiseen oli ilmestynyt kolme suurta oranssia matkalaukkua ja viesti tulevalta kämppikseltä.
Illalla kadunmiehet tekivät meille lauluja asioista, kuten sateenvarjoista. Eräs ei suostunut periaatteesta soittamaan Rentunruusua ja toisen punainen kravaatti tippui harmaalle kivetykselle. Yöllä hautausmaa oli lämpimästi valaistu ja mietin kuka niitä valoja siellä tarvitsee. Vielä aamullakin hiukset tuoksui kesäisesti sateelta.
 Ihmetyttää ja hymyilyttää, pakko laittaa silmät kiinni.