Lauantaiaamuna tunsin kovinkin haikeutta, juhlat ja kaverin pakatut tavarat muistuttivat, kuinka kaikki muuttuu alituiseen. Jotain uuttakin on tulossa, eteiseen oli ilmestynyt kolme suurta oranssia matkalaukkua ja viesti tulevalta kämppikseltä.
Illalla kadunmiehet tekivät meille lauluja asioista, kuten sateenvarjoista. Eräs ei suostunut periaatteesta soittamaan Rentunruusua ja toisen punainen kravaatti tippui harmaalle kivetykselle. Yöllä hautausmaa oli lämpimästi valaistu ja mietin kuka niitä valoja siellä tarvitsee. Vielä aamullakin hiukset tuoksui kesäisesti sateelta.
 Ihmetyttää ja hymyilyttää, pakko laittaa silmät kiinni.