Oli maanantai. Poikettiin matkalta kukkapuskaan, ettei olisi niin kylmää ja käsittämätöntä.

On siinä mielessä ikävä viimesyksyä, että silloin oli aikaa haahuilla ja haaveilla. Tai ehkä vain muistan väärin. Aina on soimattava itseään jostain. Olen huomannut soimaavani itseäni siitä, etten soimaa itseäni tarpeeksi.

elokuu

Asioita, jotka tuottavat oudon olon:

kulmakarvattomat ihmiset

maitohorsmat

nokkoset

liian suuret kengät

vanhemmanpuoleiset naishenkilöt, joilla on nyrpeä ilme

(näytänköhän joskus tuolta?)

karanneet koirat

lastenohjelmat

toimivat mustekynät

siivousvälineet

vanhemmanpuoleiset naishenkilöt, joiden sukupuolesta ei voi olla varma

(näytänköhän joskus tuolta?)

kaukaiset sukulaiset

varikset

valokuvat 

raa'at keltaiset pihlajanmarjat

kuivat sormenpäät

purettavat talot

sunnuntai-illat, kaikki on aivan yhtä aurinkoista ja kuumaa kuin muutenkin
mutta liike ja ilo puuttuu, raukeaa
ikkunat ammottaa tyhjyyttään ja muualla männyt on niin hiljaa hiljaa hiljaa
tänä sunnuntaina valmistin pikkuveljelleni kalapuikkoja, se söi ne sormin
en viitsinyt huomauttaa

kun lähdin asemalta, näin moottoripyöräilijän pysähtyneen kylän olennaisimpaan risteykseen
lisäksi täällä velloo loppukesä