Kadehdin ihmisiä joilla on: aatteita, matemaattista älykkyyttä, jännittäviä harrastuksia, puhdas lattia, kauniit lakanat, uniikkeja villapaitoja, käheä ääni, tavattomia ajatuksia, ultimaattisen tehokkaat aivot, itsekuria, istuvat farkut, uskottavuutta, kielikorvaa, ideoita, netti, joka ei koskaan katkea

Silloin kun katsoo kelloa sen ollessa 18:18 saa toivoa
katsoin tänään kelloa 19:19 ja kyllä silloinkin saa toivoa
mutta en oikeasti tiedä mitä toivoisin, kun kaikkea on
paitsi toivoisin ehkä täydellisen makuista täyteläistä pizzaa
mutta sitäkin saa aika ajoin

tulevaisuutta miettii päivittäin, mutta mitä lähemmäs se tulee, sitä epäselvemmin se hahmottuu.
joskus SE tulevaisuuskin muuttuu konkreettiseksi, mutta ei se kyllä ole sitten enää tulevaisuutta vaan tätä päivää ja sitten on jo uusi tulevaisuus ja voi en ole aikoihin vain uneksinut typeriä ja voi kuinka hauskaa on haaveilu

ja kaikkien netti katkeaa joskus

Herätä aamulla vain olemaan. Kaikki niin helppoa ja herkkää.

Silti tivaat illalla listaa onnellisista asioista. Niidenkö luetteleminen muka vaikeaa?

Nyt ei ole millään tavoin heleää saati herkkää.  Kuvat tippuu seiniltä liiman kuivuttua teipeistä, jäsenet on jäässä ja lonkkaa kolottaa, olet karannut vaivaistalosta, kirjastosta lainatut kirjat onkin paskaa, eivät edes sovi sisustukseen. Ulkona on sen näköistä, että juhlat on juhlittu ja minä lienen olemassa vain väsymyksenä ja epämääräisyytenä.

Puolitiessään.

lista makoisista asioista: persikanmakuinen jogurtti, persikanmakuinen limonadi, aprikoositäytteiset murotyynyt, kirjastonkirjat, jotka sopivat sisustukseen, santsikuppi 

Etsin kaapistani tyhjää paperinpalaa, jotta olisin voinut kirjoittaa ylös, kuinka turhautunut olen sipulin ällöttävään hajuun, mutta löysinkin moneen kertaan taiteltuja hiilituherruksia, joita olin joskus tehnyt jollain elävänmallinkurssilla. En tosiaankaan piirrä usein ja sen varmaan hädässä ja hämmennyksessä vedetyistä viivoistakin voi lukea, mutta niin surkeita kuin viivat olivatkin, niiden hiili oli tarttunut paperiin ja muodostanut yllättäviä peilikuvia.

Kirjoituksista selviydyttyäni olotilani vajosi jonnekkin flegmaattisuuteen ja lamaannukseen, mutta olen saanut elvytettyä itseni hitaasti mansikkamargaritalla ja sarjakuvilla.

Tässä extrana sanan "flegmaattinen" etymologiaa:

• latinan sanasta flegma, 'lima'. Antiikin Kreikan humoraaliopissa oli neljä perusnestettä veri, keltainen sappi, musta sappi ja lima, jotka vastasivat temperamenttia: sangviininen,koleerinen, melankolinen ja flegmaattinen. (terveisin wikipedia)

Päätin nyt kertoa, kuinka kävin tänään uimahallissa. Uimahallissa voi hyvinä päivinä olla varsin mukavaa: vesi heijastelee valoa ja hymyilyttää. Tänään ei ollut kumminkaan sellaista. (maistan edelleen kloorin) Uimahallissa oli vanha ja laiha mies, jolla oli pyöreät silmälasit. Se istui siellä näyttäen onnelliselta. Sitten oli nuori ja pyöreäposkinen tyttö, jolla oli huolimattomasti vaalennetut polkkahiukset. Se istui siellä hyvin paljon vanhaa miestä onnettomamman näköisenä. Eikä katsonut oikein minnekkään. Altaan pohjassa oli sukeltaja ja sitä katsoivat lapset.
Ei siellä uimahallissa siis tapahtunut mitään. Halutti vaan kirjoittaa jotain.

Kuvia päivältä, jolloin menin ulos sairastelun jälkeen. Taisi olla viime maanantai.

Kun olin nuorempi, naapurustossamme sattui outo tapaus:
 Jokin sai pihalla lennelleen harakan poikkeamaan harkaoiden normaaleista käyttäytymistavoista (joihin kuulunee lähinnä hyppelyä) ja pyrähtämään tuolla samalla pihalla leikkineen naapurintytön pään päälle. Siinä se istui niin pitkään, että pelästyi lopulta ilmakivääriä, jolla sitä uhattiin. Tyttö tietenkin itki.
harakka istui tyttö itki
eihän linnut edes osaa istua vai osaako ne

tämä on ehkä suosikki tarinani kaiken kaikkiaan 

Löysin kirjaston poistomyynnistä kirjan, joka oli täynnä värikylläisiä ja oudoksuttavia kuvia avaruusasioista. Osan kuvista laitan seinälleni, mutta tuon kreisin astronautin taidan säästää jotain spesiaalimpaa tarkoitusta varten.

Olen myös nähnyt vitivalkoisen poron. Sekin oli ihan jännittävää.

Oli maanantai. Poikettiin matkalta kukkapuskaan, ettei olisi niin kylmää ja käsittämätöntä.

On siinä mielessä ikävä viimesyksyä, että silloin oli aikaa haahuilla ja haaveilla. Tai ehkä vain muistan väärin. Aina on soimattava itseään jostain. Olen huomannut soimaavani itseäni siitä, etten soimaa itseäni tarpeeksi.