olen idiootti | huomaako sen

Oon tympääntyny. Ei muuta.

loppukesä | loppuuko jo kesä

Haluan lukea horoskooppeja ja uskoa niihin. Haluan löytää kadulta 5 euroa ja ostaa sillä irtokarkkeja.
En halua kuolla joutumalla anakondan syömäksi ja sulamalla sen suolistomyrkkyihin. En halua olla laiska enkä hömelö, mutta oon.

viikon kooman jälkeen

Oon nyt viimepäivät viettäny aikamoista hiljaiseloa, koska en oo pystyny puhumaan. Nyt kun miettii, niin ei mulla oo tainu mitään asiaakaan olla. Lähin kotiin parantelemaan itseäni, koska en kestänyt mätänemistä täällä eristäytyneessä tautipesässäni. Kotonakaan en uskaltanu tavata paljo ketään ihmisiä lähinnä siksi, että näytin (jos nyt hieman kaunnistellaan) kutakuinkin tältä: 

Oli kyllä viheliäinen rokko, täytyy sanoa! Nyttemmin olen palannut tänne sotkuiseen valtakuntaani ja naamakin on hieman parantunut. Muistutan enää lähinnä rupikonnaa, joten ajattelin pystyväni huomenna töihin, kaupittelemaan Seuraa papparaisille. Mielikin on iloisempi kuin eilen. Tosin ootan jo suunnattomasti syksyä ja sen lempeää, jännittävää pimeyttä. Loppukesästä on aina jotenki vähä hukassa. 

linja-autot on ihan okei, tautiset huulet ei

maanantai, jolloin

olo on suunnattoman koomainen ja kämppä suunnattoman paskainen

ei mulla oo mittään sanottavvaa, ootte päästänne tyhmiä 

jos luulette niin

välillä on kiva olla yksin.

kirjastosta oli kadonnu se mukava soppi missä voin lukea sarjakuvia rauhassa

ja paeta velvollisuuksia ja hälinää

tuohduin siitä.

kirsikoita ja kissankelloja

torstai(ko)

Tullee välillä vahvasti sellanen olo, että mitä vittua minun elämässä oikein tapahtuu. Oon kuulemma muuttumassa. Ajattelen koko ajan liikaa.  Oon juonu kahvia liikaa. Sain äitiltä levyn nimpparilahjaksi. Anteeksi jos yritin olla syvällinen. Puhelinmyynti kyllä harmaannutta mieleni ennen pitkää.

mennään mutta ajetaan hiljempaa

Oli upea reissu. Oli matka ja matkassa monenlaista mutkaa. Oli  valkovenäläisiä liftareita, oli hampuuseja parvekkeella. Oli uusia turkulaisia tuttavuuksia. Oli mielenkiintoisia tyyppejä ja oli mielipuolisia tyyppejä. Oli mielenvikasta reivaamista ja saastaisia bajamajoja. Oli likaisia varpaita ja kauniita, mutta julmia auringon nousuja. Oli Samuli Putro, joka vei jalat alta ja Jätkäjätkät, jotka täytti sydämmen palolla. Nyt on kipeät niskat ja kipeä kurkku. 

tie

Täällä asfaltti on kovaa kuulkea, vastaan tulevat kasvot on vieraita ja puhelinmyynnistä on romantiikka kaukana. Mutta huoneeni tuoksu on sekoitus ruokomattoa, linssikeittoa ja jotain muovista hajua, joka oli täällä jo ennen minua. Lisäksi saan pakata ja lähteä huomenna kohti Ruissaloa! Tätä oon oottanu.