Kadehdin ihmisiä joilla on: aatteita, matemaattista älykkyyttä, jännittäviä harrastuksia, puhdas lattia, kauniit lakanat, uniikkeja villapaitoja, käheä ääni, tavattomia ajatuksia, ultimaattisen tehokkaat aivot, itsekuria, istuvat farkut, uskottavuutta, kielikorvaa, ideoita, netti, joka ei koskaan katkea

Silloin kun katsoo kelloa sen ollessa 18:18 saa toivoa
katsoin tänään kelloa 19:19 ja kyllä silloinkin saa toivoa
mutta en oikeasti tiedä mitä toivoisin, kun kaikkea on
paitsi toivoisin ehkä täydellisen makuista täyteläistä pizzaa
mutta sitäkin saa aika ajoin

tulevaisuutta miettii päivittäin, mutta mitä lähemmäs se tulee, sitä epäselvemmin se hahmottuu.
joskus SE tulevaisuuskin muuttuu konkreettiseksi, mutta ei se kyllä ole sitten enää tulevaisuutta vaan tätä päivää ja sitten on jo uusi tulevaisuus ja voi en ole aikoihin vain uneksinut typeriä ja voi kuinka hauskaa on haaveilu

ja kaikkien netti katkeaa joskus

Herätä aamulla vain olemaan. Kaikki niin helppoa ja herkkää.

Silti tivaat illalla listaa onnellisista asioista. Niidenkö luetteleminen muka vaikeaa?

Nyt ei ole millään tavoin heleää saati herkkää.  Kuvat tippuu seiniltä liiman kuivuttua teipeistä, jäsenet on jäässä ja lonkkaa kolottaa, olet karannut vaivaistalosta, kirjastosta lainatut kirjat onkin paskaa, eivät edes sovi sisustukseen. Ulkona on sen näköistä, että juhlat on juhlittu ja minä lienen olemassa vain väsymyksenä ja epämääräisyytenä.

Puolitiessään.

lista makoisista asioista: persikanmakuinen jogurtti, persikanmakuinen limonadi, aprikoositäytteiset murotyynyt, kirjastonkirjat, jotka sopivat sisustukseen, santsikuppi 

Etsin kaapistani tyhjää paperinpalaa, jotta olisin voinut kirjoittaa ylös, kuinka turhautunut olen sipulin ällöttävään hajuun, mutta löysinkin moneen kertaan taiteltuja hiilituherruksia, joita olin joskus tehnyt jollain elävänmallinkurssilla. En tosiaankaan piirrä usein ja sen varmaan hädässä ja hämmennyksessä vedetyistä viivoistakin voi lukea, mutta niin surkeita kuin viivat olivatkin, niiden hiili oli tarttunut paperiin ja muodostanut yllättäviä peilikuvia.

Kirjoituksista selviydyttyäni olotilani vajosi jonnekkin flegmaattisuuteen ja lamaannukseen, mutta olen saanut elvytettyä itseni hitaasti mansikkamargaritalla ja sarjakuvilla.

Tässä extrana sanan "flegmaattinen" etymologiaa:

• latinan sanasta flegma, 'lima'. Antiikin Kreikan humoraaliopissa oli neljä perusnestettä veri, keltainen sappi, musta sappi ja lima, jotka vastasivat temperamenttia: sangviininen,koleerinen, melankolinen ja flegmaattinen. (terveisin wikipedia)

Päätin nyt kertoa, kuinka kävin tänään uimahallissa. Uimahallissa voi hyvinä päivinä olla varsin mukavaa: vesi heijastelee valoa ja hymyilyttää. Tänään ei ollut kumminkaan sellaista. (maistan edelleen kloorin) Uimahallissa oli vanha ja laiha mies, jolla oli pyöreät silmälasit. Se istui siellä näyttäen onnelliselta. Sitten oli nuori ja pyöreäposkinen tyttö, jolla oli huolimattomasti vaalennetut polkkahiukset. Se istui siellä hyvin paljon vanhaa miestä onnettomamman näköisenä. Eikä katsonut oikein minnekkään. Altaan pohjassa oli sukeltaja ja sitä katsoivat lapset.
Ei siellä uimahallissa siis tapahtunut mitään. Halutti vaan kirjoittaa jotain.

Kuvia päivältä, jolloin menin ulos sairastelun jälkeen. Taisi olla viime maanantai.

Kun olin nuorempi, naapurustossamme sattui outo tapaus:
 Jokin sai pihalla lennelleen harakan poikkeamaan harkaoiden normaaleista käyttäytymistavoista (joihin kuulunee lähinnä hyppelyä) ja pyrähtämään tuolla samalla pihalla leikkineen naapurintytön pään päälle. Siinä se istui niin pitkään, että pelästyi lopulta ilmakivääriä, jolla sitä uhattiin. Tyttö tietenkin itki.
harakka istui tyttö itki
eihän linnut edes osaa istua vai osaako ne

tämä on ehkä suosikki tarinani kaiken kaikkiaan 

Löysin kirjaston poistomyynnistä kirjan, joka oli täynnä värikylläisiä ja oudoksuttavia kuvia avaruusasioista. Osan kuvista laitan seinälleni, mutta tuon kreisin astronautin taidan säästää jotain spesiaalimpaa tarkoitusta varten.

Olen myös nähnyt vitivalkoisen poron. Sekin oli ihan jännittävää.

Oli maanantai. Poikettiin matkalta kukkapuskaan, ettei olisi niin kylmää ja käsittämätöntä.

On siinä mielessä ikävä viimesyksyä, että silloin oli aikaa haahuilla ja haaveilla. Tai ehkä vain muistan väärin. Aina on soimattava itseään jostain. Olen huomannut soimaavani itseäni siitä, etten soimaa itseäni tarpeeksi.

elokuu

Asioita, jotka tuottavat oudon olon:

kulmakarvattomat ihmiset

maitohorsmat

nokkoset

liian suuret kengät

vanhemmanpuoleiset naishenkilöt, joilla on nyrpeä ilme

(näytänköhän joskus tuolta?)

karanneet koirat

lastenohjelmat

toimivat mustekynät

siivousvälineet

vanhemmanpuoleiset naishenkilöt, joiden sukupuolesta ei voi olla varma

(näytänköhän joskus tuolta?)

kaukaiset sukulaiset

varikset

valokuvat 

raa'at keltaiset pihlajanmarjat

kuivat sormenpäät

purettavat talot

sunnuntai-illat, kaikki on aivan yhtä aurinkoista ja kuumaa kuin muutenkin
mutta liike ja ilo puuttuu, raukeaa
ikkunat ammottaa tyhjyyttään ja muualla männyt on niin hiljaa hiljaa hiljaa
tänä sunnuntaina valmistin pikkuveljelleni kalapuikkoja, se söi ne sormin
en viitsinyt huomauttaa

kun lähdin asemalta, näin moottoripyöräilijän pysähtyneen kylän olennaisimpaan risteykseen
lisäksi täällä velloo loppukesä

istun lattialla ja sisään sataa vetttä ääni on vällillä kumallinen
Kuinka tavanomaista onkaan syödä samalla ruisleipää kalsareissa ja tajuta, etten ehkä ehdi mihinkään. Kesä ja paljain jaloin juokseminen liittyvät niin vahvasti yhteen, siitä kuuleekin kaikkialla. En ole astunut paljain jaloin koirankakkaan, mutta festareilla taisin tallata banaanin.

minun auringossa oli tässä yhtenä päivänä joitain paskanruskeita pilkkuja
lompakko katosi, pyörä varastettiin, silmäni turposi
kaikki samaan aikaan
mutta olin vaan onnellinen en siksi, vaan siksi niin

vähän lisää kuvia Sodankylän yöaurinko festareilta

Nyt olen kotona. Täällä pienessä kylässä tapaa tuttuja ja tutuntuttuja alinomaa ja kaikkien kanssa pitäisi jotenkin kanssakäydä. Söin hempeän väristä kalaa. Ja pikkuveli kertoi nähneensä kotkan.

 kehdossa
ketokukkia
kiehdot                                                            minua

 Lauantaiaamuna tunsin kovinkin haikeutta, juhlat ja kaverin pakatut tavarat muistuttivat, kuinka kaikki muuttuu alituiseen. Jotain uuttakin on tulossa, eteiseen oli ilmestynyt kolme suurta oranssia matkalaukkua ja viesti tulevalta kämppikseltä.
Illalla kadunmiehet tekivät meille lauluja asioista, kuten sateenvarjoista. Eräs ei suostunut periaatteesta soittamaan Rentunruusua ja toisen punainen kravaatti tippui harmaalle kivetykselle. Yöllä hautausmaa oli lämpimästi valaistu ja mietin kuka niitä valoja siellä tarvitsee. Vielä aamullakin hiukset tuoksui kesäisesti sateelta.
 Ihmetyttää ja hymyilyttää, pakko laittaa silmät kiinni.

Viime aikoina oloni on ollut välillä kuin mädäntyneellä sipulilla ja toisinaan olen ollut ihan iloista lentohiekkaa koko tyttö. Eilen oli sinänsä hauska päivä, että huomasin kuinka halpoja kurkut ovat kesäaikaan ja luin kahta keltaista sarjakuvakirjaa. Toinen kirjoista oli melkoinen, toinen ei niinkään.

Töissä olen saanut multaa kynsien alle ja makoisaa pullaa vatsaani. Hassua, kuinka erilaisia kukanostajia voikaan olla. Huomaan etsiväni niistä tuttuja ihmisiä muistuttavia piirteitä. Tänäänkin eräs oli kuin ilmetty yläasteaikainen luokkatoverini. 

1. ilmeeni, kun ymmärrän, ettei sittenkään ole hyväksi syödä pullaa joka päivä

2. ilmeeni, kun ajattelen tulevia kuukausia

 (ja kurkun kesähintaa)

3. minä huma haaveellisena katolla

Eilen kaikki tuntui avoimelta ja voin kuvitella kuinka kesä ihan oikeasti joskus koittaa.
Taittelin taskuun työsopimuksen, jonka nojalla saan viettää kesän ekat viikot kukkien keskellä. Ei lainkaan huono juttu.
Nyt istun hämärässä keittiössä ja mietin, että ois ihan sama siirtyä suoraan huomiseen. Kuinka paljon vaan istunkaan turhana erinäisissä paikoissa. Tai no mikä nyt sitten on turhaa ja mikä ei jaaaaaaaaaaaaaa a

Löysin varastosta jonkun entisen asukkaan jäljiltä jääneen mikroskoopin. No, ei se ilmeisesti ollut ihan toimintakunnossa ja oli se melkoisen muovinen, mutta periaatteessa jännittävä löytö. En tajua miksi menin tutkimaan varastokaappiani vasta nyt. Mitähän muuta kertoa, kellä olisi aina sanottavaa? Varpaani alkoivat palella, ne tekee sitä aina arki-iltaisin. Koulumatkalla näin harmaata taivasta ja harmaampaa jokea. Onneksi pyörät on usein punaisia ja omenat ainakin osittain. JUUUUuuRI NYT, tällä hetkellä, näen ikkunastani, että pihan pupukuomat ovat palanneet!!!!!!1 Luulin jo, että joku oli syöny ne tai jotain. 

tanssitaan jonkun punaisessa valossa

kuin sateesta iloiset linnut

eivät voineet pahoin

 Muutuin tiistaina sumeaksi, kyllästyin niin pahoin
enkä vähiten itseeni
Hmmmmmfmmfamfm ehkä ihan oikein, yleensä olen vain innoissani (enkä vähiten itsestäni)

 Laitan siis seinälle kuvan putoavasta etanasta ja kaikki on ok.
humina ja hullaantuminen        joko kohta jooko

Olla katselevinaan elokuvaa
ajatella jotakin muuta

Olla seikkailevinaan
oikeasti paatua, eksyäkkin

Olla pitävinään sanoista
oikeasti täynnä kirjoitusvirheitä

Olla kävelevinään
huomata päätyneensä keskelle tietä

Ei ehkä liity mitenkään, mutta eikö nuo linnut hiljene nyt tästä lähtien hetkeksikkään
Oiskohan aika hankkia kaktuksia (oho menikö minuun maanantai vai mikä)

Miettiikö kukaan koskaan, että kismet tarkottaa kohtaloa? Kaikki vaan aina mutustsaa suklaapatukoitaan tietämättä kuinka hieno nimi sillä on.

söin pihalla kismettiä, tippui murusia huiviin
Enkä nyt yritä kertoa, että kohtalo olisi jotenkin rapissut päälleni.
Oli vaan ihan hyvä, lämmin ilma. 

sinisiipi

Kävellyt hautausmaalla ja miettinyt sen olevan puisto. mitä se kertoo minusta, naiviudenko

Aamulla koivuilla on jäiset jalat ja lammilla uskomattomia kiteitä. Ei jalat kävele, vaan ihminen Aurinko on alkanut lämmittää selkää ja lopulta myös sukkahousun peittämää polvea. polvessa on naarmu

tässä kuva iloisesta perjantaipitsahetkestä jonkun viikon takaa

(ja tuntematon parrakas mies)