Vaikkei vielä välttämättä olisikaan sen aika. Kadut ovat vielä aivan lumessa ja ulkona on kylmä, mutta olen silti ihan villinä ja keväisessä olossa. Koko ajan. Otaisipa luonnon kello nopeasti minun kellostani mallia ja kääntyisi kevääseen. Keväällä kaikki kevenee! Olin taidepajalla ja siellä puhuttiin taas rinnakkais/päällekkäis todellisuuksista. Atomien välissä on niin paljon tilaa, että samaan aikaan voi olla toinen todellisuus. Sitten kävelin kotiin juuri siniseen aikaan. Siksi näitä sinisiä kuvia. Monet nuoret valittavat kotikyläni kuivuudesta tylsyydestä ja kuolleisuudesta. Mutta minä rakastan Tappikoskeani. Täällä on varsin kaunista. Rauhallista. Ja on kivaa kun joka toinen vastaantulija kadulla on joku tuttu. Voi alkaa arvailemaan jo puolen kilsan päässä, että kukakohan tuolla kävelee!
Tämä kappale on niiiiiiiin TYTSsddyydydydydydy
huomenna perrrrrrrrrrrjantai