Viime aikoina oloni on ollut välillä kuin mädäntyneellä sipulilla ja toisinaan olen ollut ihan iloista lentohiekkaa koko tyttö. Eilen oli sinänsä hauska päivä, että huomasin kuinka halpoja kurkut ovat kesäaikaan ja luin kahta keltaista sarjakuvakirjaa. Toinen kirjoista oli melkoinen, toinen ei niinkään.
Töissä olen saanut multaa kynsien alle ja makoisaa pullaa vatsaani. Hassua, kuinka erilaisia kukanostajia voikaan olla. Huomaan etsiväni niistä tuttuja ihmisiä muistuttavia piirteitä. Tänäänkin eräs oli kuin ilmetty yläasteaikainen luokkatoverini.
1. ilmeeni, kun ymmärrän, ettei sittenkään ole hyväksi syödä pullaa joka päivä
2. ilmeeni, kun ajattelen tulevia kuukausia
(ja kurkun kesähintaa)
3. minä huma haaveellisena katolla