minun auringossa oli tässä yhtenä päivänä joitain paskanruskeita pilkkuja
lompakko katosi, pyörä varastettiin, silmäni turposi
kaikki samaan aikaan
mutta olin vaan onnellinen en siksi, vaan siksi niin

vähän lisää kuvia Sodankylän yöaurinko festareilta

Nyt olen kotona. Täällä pienessä kylässä tapaa tuttuja ja tutuntuttuja alinomaa ja kaikkien kanssa pitäisi jotenkin kanssakäydä. Söin hempeän väristä kalaa. Ja pikkuveli kertoi nähneensä kotkan.

 kehdossa
ketokukkia
kiehdot                                                            minua

 Lauantaiaamuna tunsin kovinkin haikeutta, juhlat ja kaverin pakatut tavarat muistuttivat, kuinka kaikki muuttuu alituiseen. Jotain uuttakin on tulossa, eteiseen oli ilmestynyt kolme suurta oranssia matkalaukkua ja viesti tulevalta kämppikseltä.
Illalla kadunmiehet tekivät meille lauluja asioista, kuten sateenvarjoista. Eräs ei suostunut periaatteesta soittamaan Rentunruusua ja toisen punainen kravaatti tippui harmaalle kivetykselle. Yöllä hautausmaa oli lämpimästi valaistu ja mietin kuka niitä valoja siellä tarvitsee. Vielä aamullakin hiukset tuoksui kesäisesti sateelta.
 Ihmetyttää ja hymyilyttää, pakko laittaa silmät kiinni.