Tänään olen ollut huolestunut polvestani ja luustoni tilasta ja käynyt ensimmäistä kertaa kuorossa. Kuoroharjoituksissa minusta lähti ihmeellisen korkea ääni ja kuoron vetäjä oli ihana naikkonen joka puhui erikoista suomea. Olen myös katsonut Humisevan harjun elokuva version (sen vanhan) ja fiilistelly sitä. Voiko tosi elämässä oikeasti tuntea niin suurta ja kohtalokasta rakkautta tai jottain? Tuli Humisevasta harjusta mieleen tämä:
Suussani maistuu suola, söin pussin micro PopCorneja ruuaksi ja tällä hetkellä jääkaapissani on 2kiloa pottuja ja rypsiöljyä! Haluan nyt antaa sellaisen kuvan vissiin, että elän täällä niinku niukkaa opiskelija elämää, mutta oikeasti oon vaan syöny kaiken ruuan pois. Jännä miten ruuasta on tullu vielä isompi juttu ku asun yksin. Koulussa paras hetki on edelleen ruokailu syönku suuri härkä siellä. Ja oon alkanu juomaan maitoa. Hyi että millaselle litkulle rasvatonmaito maistu yli vuoden jälkeen...! Seuraavaksi kuva housuistani:
rakkaat housuni pysykää aina rinnallani tai siis jaloissani
Huomenna TAAS kotiin :) Miten siitä voi olla jo muka kaks viikkoa ku kävin viimeksi kotona? En ymmärrä tätä ajan kulua ja hupsista huomasin ajattelevani viime maanantai aamuna että: jes maanantai, kohta on perjantai.
ajetaan me tandemillaaa
melutaan ja nyljeskellääään
kotikylän tanhuvilla...
muka oot taas kirjotellu tänne ja minä en oo huomannu :DD
VastaaPoista