Yhtälöllä ei ole ratkaisua

Miten oikeesti poikeesti voi tuntua näin lyhyt kouluviikko näin pitkältä? Ei oikein oo hymyilyttäny. On oikeasti, mutta silti ärsyttää. Ei tunnu hyvältä. Haluaisin mennä taidepajalle, tai lähteä perheen kanssa sukuloimaan, mutta ei. Minun pitää mennä valmentamaan kurittomia kakaroita. (jos joku teistä kurittomista kakaroista lukee tätä niin ette oikesti ole kurittomia kakaroita vaan ihan kivoja) Opetan siis koripalloa ala-asteellaisille. Joudun karjumaan niille. Sitten tunnen itseni kamalaksi. No okei yleensä se on ihan kivaa pitää "koriskerhoa", mutta nyt ei vaan _yhtään_huvita.

Koulussa oli jotenkin kummaa. Oli koulukuvaus päivä ja kaikki reuhotti ympäriinsä laittelemassa hiuksiaan jne. Tunsin itteni jotenki ulkopuoliseksi. Tunnen itteni nykyisin koulussa usein jotenki ulkopuoliseksi. En ossaa luokitella itseäni. Luokittelen aina muita. Muut pitää minua varmaan outona, tylsänä tai hikarina. (<- nolo sana molomolmomlmklko) Okei saatan ollakki nuita kaikkia.
Tykkään matematiikasta!!!!1111 Vaikken älyä sitä ja oon huono ajattelemaan. Mutta silti se on rauhoittavaa ja siitä saa tyydytksen tunnetta. (siis sellaista jee osaan ei mitään kieroa seksuaalista tyydytystä :D:D:D:) Okei oon tainnu jo puhua tästä yhtäkkiä heränneestä rakkaudestani (siis kaverellisesta rakkaudesta ei mistään ooh menen naimisiin tämän matikan kanssa) matematiikkaan. Okei okei okei okei.

oonx söpööö

oon myöhässä aikataulusta en kestääääö